|
|
| Nimi: Fa |
30.12.2013 21:04 |
| Oli ihanaa ajaa taas tallin pihaan. Olin ollut vaihto oppilaana tanskassa joten Fasu oli annettu taas ylläpitoon. Äiti pysäytti auton tallin pihaan ja menin ulos. Avasin trailerin ja otin uuden tulokkaan ulos. Mylly niminen shettis oli sulattanut sydämmeni heti kun näin sen. Tanskassa, olin mennyt pienelle ratsastus koululle ja Mylly oli tarvinnut kouluttajaa joten tarjouduin kouluttamaan sitä. Talutin sen karsinaan johon heppahullu oli neuvonut. Laitoin karsinan oven kiinni ja menin katsomaan Fasua se hörähti sen merkiksi että se tunnisti minut. Harjasin Fasun oikein hitaasti. Laitoin kamat ja talutin kentälle. Menin Fasun selkään ja olin aivan innoissani. Ratsastelin Fasulla vähän aikaa kunnes otin satulan pois. Töltti oli taivaallista. Nostin laukan ja aluksi se oli ihanaa mutta hetken päästä olin mudassa. Fasu juoksenteli ympäri kenttää villinä ja juoksi sitten luokseni. Otin Fasun kiinni ja nousin takaisin selkään ja nostin laukan uudestaan. Nyt Fasu meni kiltisti. Mainiota. Hyppäsin Fasulla pari estettä. vein Fasun karsinaan ja vaihdoin ponia. Pieni Mylly sipsutti pienillä askeleillaan kentällä. Lämmittelin Myllyn ensin ja hyppelin pieniä esteitä. Nostin esteitä aina vähän. Mylly hyppäsi esteet innokkaasti ja joskus pikku pukin kera. Vein Myllyn karsinaan ja otin kamat pois vein kummatin tarhaan ja lähdin kotiin. |
Vastaus:
Kiva kun taas käyt hoitamassa.  Saat 20 € |
|
| Yksityinen viesti |
07.08.2012 11:20 |
|
| Nimi: Fa |
07.08.2012 00:15 |
Fazer frá Baldur (Lisää tietoihin!!)
Tulin tallille heti aamusta aikaisin. Kävelin talliin ja menin Fazerin karsinan eteen ja sanoin:
-Moi Fasu! Mites loma on mennyt? Oliko ylläpitäjä kiva?
Fasu höristi vastauksesksi. Menin Fasun karsinaan ja rapsutin Fasua. Olin joutunut laittamaan Fasun ylläpitoon koska vanhemmillani oli ollut raha pula. Mutta juuri kun vanhempani olivat myymässä Fazeria eli Fasua niin isä oli saanut työn äitini palkankorotuken ja äiti joka lottosi (minun rahoillani) voitti pääpotin! Saimme kaksi miljoonaa euroa joten sain pitää Fasun ja alkaa ratsastaa sillä vielä tuntejakin! Elämäö ei voisi enää olla parempi!
-Fa! kuului ääni karsinan ulkopuolelta. Se oli heppahullu!
-Miten olet täällä? Saitteko rahaa? Mitä!?
Kerroin Heppahullulle koko tarinan.
-Kiva että nään sua taas talleilla! Heppahullu sanoi.
Niin olihan se kiva olla taas talleilla ,mutta odotin että saan taas pitkään aikaan ratsastaa omalla hevosellani. Sitten aloin miettiä..Entä jos se on muuttunut? Entä jos se ei enää pidä minusta? Jos se pukittaa minut alas siltä seisomalta?...Ei en mieti enää sellaista. Aloin harjata Fasua. Se seisoi kiltisi paikoillaan. Laitoin satulan ja suitset ei mitään Fasu oli nätisit. Menin ulos ja nousin selkään.
-Noin hyvä poika. Sanoin sille ja annoin pohkeita.
Se meni käyntiä kuuliaisesti eteen päin. Menin kentälle ja ratsastelin vähän voltteja ja kiemuroita. Sitten Raviin Ravi pomputti vähän mutta oli silti sama kuin ennen. Nostin töltin...Ihanaa ajattelin. Tuntui kuin en olisi töltännyt vuosiin! Nostin Laukan laukka nousi nopeasti! Ihanaa!! Kokeilin nouseeko passi. Fasu passasi hyvibn pitkän sivun. sitten menin käyntiin katsoin kelloa. Olin ratsastanut noi 20minuuttia. Ajattelin että nyt mä meenkin maastoon! Kävelimme pientä polkua pitkin ja nostin töltin tölttäsimme polun loppuun ja juuri kun olin siirtämässä käyntiin ja kääntymässä takaisin näin pienen oksattoman pihlajan kaatuneen maahan. Nostin raviin. Fasu tiesi heti mitä tehdä. Se hyppäsi esteen yli. Se oli hauskaa. käännyin ja ravasin sen uudestaan. extra hauskaa. Tölttäsin vähän matkaa, hidastin käyntiin ja annoin pitkät ohjat.
Kun tulimme tallille olimme olleet maastossa 45minuuttia eli jotain tunti ehkä viisi minaa yli olimme ratsastaneet. Tulin alas ja vein Fasun talliin. Otin kamat pois ja harjasin sen. rapsuttelin fasua ja olin vain. Sitten tajusin että kello oli jo kolme! Vein Fasun tarhaan ja siivosin sen karsinan. Hain Heinää ja ämpärin jossa oli kauraa. Fasu söi kaurat ja heinät vein tyhjän ämpärin talliin ja vein Fasun karsinaan. Neljältä tuli kengittäjä joka vaihtoi kengät. otin vanhat kengät alteen. Voisin askarrella niistä vaikka mitä. Menin pesemään kupit ja Pyyhin Fasun suitset. Sitten vein Fasun loppu päiväksi laitumelle. Lähdin tallilta. Mutta tulen tietenkin takaisin. Ehkä tuon jopa uuden hevosen mukanani koska nyt minulla on rahaa pitää kahta hepoa.
Sori jos ette ymmärrä hölkäsen pöläystä kun oli vähän tylsää niin tein tän  |
Vastaus:
Juu tosiaan kiva kun tulit taas! Ihana tarina, saat 35€!(; |
|
| Nimi: Zarie |
09.07.2012 20:41 |
¨Like a thunder
Heräsin aamulla johonkin kolahdukseen. Nousin sängystäni ja menin aamutakki päällä katsomaan, mikä äänen oli aiheuttanut. Laku siesoi viattoman näköisenä keittiössä. Sen vierässä oli rikki mennyt vaasi.
- Taisit rikkoa tuon vaasin, vai mitä? Naurahdin.
Koira katsoi minua syyllisen näköisenä. Keräsin vaasin sirut ja laitoin ne roskiin. Kello oli 7.28. Päätin mennä vielä takaisin petini pohjalle.
Herätessäni uudestaan kello oli 9.03. Nuosin ylös pirteänä ja puin heti vaatteeni pälle. Sitten kipitin syömään aamiaista.
Aamiaisen jälkeen lähdin tallille. Taivas oli täynnä pilviä. Melko tummia sellaisia. Ajoin tallille pyörällä.
Tallilla ruokin Unan. Sitten vein sen hetkeksi pesarille, että sain siivottua karsinan. Sitten harjailin Unaa pitkin vedoin, pesarilla. Pian satuloin Unan ja lähdin ratsastamaan.
Nousin selkään kentän keskihalkaisijalla. Aloitin tunnin rennoilla alkukäynneillä. Kenttä täyttyi Unan pärskinnästä. Pian otin ohjat tuntumale ja vaihdoin suunnan. Annoin Unan kävellä vielä hetken, kunnes otin ravia. Ravasin muutaman kierroksen ajan tehden voltteja.
Kohta otin taas käyntiä. Vaihdoin suunnan ja ravasin. Jonkin ajan päästä vaihdoin ravissa suunnan ja laukkasin. Unan laukka oli liitävää ja ihanan pehmeää. Pian oli loppuravien ja -käyntien aika.
I <3 Una = 6HM
Ps. Tuli aika lyhyt, koska olen nyt kaverilla yökylässä. Joskus toste pitempi  |
Vastaus:
Ihan kiva tarina! Saat 30 €. |
|
| Nimi: Zarie |
02.07.2012 23:37 |
~Relaxation primarily
Tällä kertaa ajattelin ajaa tallille pyörällä. Hyppäsin punaisen Jopo-pyöräni satulaan ja lähdin polkemaan kohti tallia. Ilma oli suht' lämmin, ja aurinkokin pilkisteli pilvien takaa. Pidin Lakun talutushihnaa ohjaustangossa kiinni, ja pieni koira pysyikin hyvin pyörän mukana, vaikka poljinkin melko kovaa vauhtia. Tuuli oli melko kova, mutta se ei lannistanut minua. Voisinpa vaikka sanoa, että menisin tallille vaikka henki menisi. Una oli minulle niin tärkeä, etten luopuisi siitä mistään hinnasta. En mistään. En yhtikäs mistään.
Pysähdyin pyörälläni tallin pyörätelineille. Työnsin pyöräni pyörätelineeseen ja lukitsin sen. Otin Lakun talutushihnan ohjaustangolta ja lähdin edessäni kaahottavan koiran kanssa kentälle.
- Rakennetaanpa tänne jo valmiiksi pari estettä, sanelin koiralle. Laku nuuski innoissaan estetolppia, kun kannoin niitä keskemmäs kenttää. Laskin 4 estetolppaa peräkkäin, melko lähelle toisiaan. Koska kyseessä oli isolaukkainen hevonen, esteiden väliin jätin ainakin 6 metriä, koska niistä ei pitänyt tulla In And Out estettä. Nostin punaraidalliset puomit kannattimille ja niin esteistä kasautui 90cm korkea pystyeste sekä 110cm okseri. Katselin esteitä hetken, ja laskin välit, ovatko ne sopivat. Sitten lähdin Lakun kanssa talliin varustamaan Unaa.
Una seisoi karsinassaan hermostuneena. Se odotti varmaan päiväruokaansa. Kellohan oli jo 13.15, ja se oli tottunut saamaan päiväruokansa yhden aikoihin. Niinpä menin rehuvarastolle, ja valmistin siellä Unalle annoksen.
- Summer day food, valmiina jakeluun, naurahdin ja rapsutin hieman Lakua korvan takaa. Nostin ruokaämpärin ja lähdin astelemaan Unan karsinalle.
Kaasin ruuat tamman ruokakuppiin ja kun Una oli jo ehtinyt työntää turpansa ruokaansa, lähdin hakemaan Unalle heinää.
Otin sylini täyteen kauraa ja vein heinät Unalle. Una käännähti katsomaan heiniä, mutta päätti, että syö ne ruokakupissaan olevan annoksen jälkeen. Katselin jälleen karsinan ovelta Unan syömistä. Kun tamma oli saanut syötyä, lähdin hakemaan harjapakkia satulahuoneesta.
Pidin Lakua yleensä tallissa talutushihnan päässä, koska en halunnut, että Laku menee häiritemään muita hevosia. Se saattaa vaikka pelästyttää ne, koska se osaa haukkua aika kovaa. Laku kipitti läähättäen vierelläni, ja otin satulahuoneen hyllyltä Unan harjapakin.
Harjailin Unaa rauhallisena. Ja kun minä olin rauhallinen, osasi Unakin rentoutua. Olen huomannut, että Una aristelee vain uusia asioita. Yleensä se on enemmän tammamainen uusille, kun vanhoille tuttaville. Kyllä se joskus minullekin tammaili, ei sen puoleen, mutta näykkiminen on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Se oli varsana hirveä krokotiili, ei antanut kenenkään koskea siihen, ilman että sai näykkäisyn käteensä. Nyt Una kuitenkin nauttii silittelystä ja rapsuttelusta, eikä näyki miltein koskaan. Tammamaisina päivinä se saattaa yrittää näykätä, muttei tee sitäkään hirveän usein. En edes muista, milloin Una olisi viimein näykännyt minua. Olihan se muutaman kerran yrittänyt, mutta ei ollut näykännyt kuitenkaan.
Jatkoin Unan harjaamista ja pian olinkin harjannut sen kokonaan. Puhdistin sen kaviot reippaasti ja satuloin tamman.
Talutin Unan kentälle. Kaarsin sen keskihalkaisijalle ja laskin jalustimet alas. Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin Unan selkään. Kiristin hieman satulavyötä ja otin hieman ohjia käteeni. Jätin ne kuitenkin aika pitkiksi, ja napautin pohkeillani Unan kylkiin saadakseni sen lähtemään liikkeelle.
Una asteli uraa pitkin rentona. Myötäilin sen tasaisissa askelissa. Annoin Unan kävellä pari kierrosta pitkillä ohjilla. Sitten kokosin ohjat ja vaihdoin suunnan. Ratsastin käyntiä myös toiseen suuntaan parin kierroksen ajan. Sitten siirsin Unan raviin ja tein ravissa pääty-ympyröitä. Pian pidätin hieman ohjista, jolloin Una siirtyi käyntiin. Vaihdoin suunnan ja ratsastin pari kierrosta käyntiä tehden volteja. Sitten taas ravasin, ja jatkoin volttien ratsastusta.
Nostin laukan pitkältä sivulta. Laukkasin vähän aikaa, kunnes ohjasin Unan esteille.
Hyppy ja hyppy. Hienosti meni. Taputin Unaa vähän kaulalle, ja ohjasin sen uudelleen esteille. Se hyppäsi jälleen ilman sen suurimpia probleemeja ja hyppäsin esteet vielä kerran. Sitten päätin ottaaa loppuravit ja -käynnit.
Talutin Unan karsinaansa ja purin sen varusteista. Sitten hain taas tamman harjapakin ja aloin harjata sitä. Harjasin Unaa pitkillä vedoilla, ja se näytti nauttivan siitä. Taputin sitä pari kertaa kaulalle ja halasin. Una tuuppasi minua lempeästi turvallaan. Naurahdin sille ja sivelin hetken sen silkinpehmeää turpaa. Sitten varustin sen riimulla ja riimunvarren kiinnitin sen riimuun. Sitten lähdin taluttamaan sitä kohti laitumia.
Tallipihalla nousin sen selkään ja ratsastin riimunnarulla laitumille. Tunsin, kuinka Una rentoutui allani ja pidin kättä sen lavalla. Toisella kädellä pidin kiinni riimunnarusta. Ilma oli lämmin, eikä tuullutkaan enää niin paljon. Aurinko paistoi vielä korkealta, ihan kuin päivällä. Kello oli pian viisi, eli pian pitäisi lähteä kotiin.
- Rentous ennen kaikkea, sanoin Unalle, ja halasin sitä. Tamma pärskähti, ja se oli luultavasti iloinen. Laitumen portilla laskeuduin Unan selästä alas ja päästin sen laiduntamaan muiden hevosten kanssa.
Sanoin sille heipat ja lähdin kohti pyörätelineitä, jossa punainen Joponi jo odottaisi.
I <3 Una ≈ 5HM |
Vastaus:
Upea, silmään pisti nyt että aika paljon oli sitä sitten sanaa käytetty, mutta tiedän, että on vaikea kirjoittaa ilman sitä... Tai siis käyttää sitä vähän. Mutta muuten loistava tarina, 50€ |
|
| Nimi: Zarie |
01.07.2012 21:53 |
~Exercise does not make a bad
Hyppäsin punaisen Jopo-pyöräni satulaan. Lähdin polkemaan kohti Keltavuokontallia. Mietin, mitä tänään tekisin Unan kanssa. Sitten muistin, että Unahan oli opetettu ajolle. Niinpä ajattelin, että voisin ajaa Unalla. Jos vain saan kärryt lainaksi.
Oli melko lämmin ilma. Se tuskin kuitenkaan nousi yli kahdenkymmenen asteen. Veikkasin kuitenkin, että lämpötila oli 16-18 astetta. Ei siis mikään hirveän lämmin. Pieni tuulenvire kävi ajaessani pyörällä. Muutama synkkä pilvi leijaili taivaalla. Alkaisikohan sataa? Sitä miettiessäni kaarsin Keltavuokon tallipihaan.
Parkkeerasin pyöräni pyöräpaikoille ja napsautin sen lukkoon. Laitoin avaimen mustan Horzen jäsentakin taskuun. Taivaalta alkoi tippua hieman pisaroita. Toivottavasti sade ei yltyisi.
Astuin talliin ja pyyhin vettä pois rapisevasta takistani. Avasin takin vetoketjun ja otin takin pois päältäni. Tallissa tarkeni kyllä paidalla, jonka hihat ylettävät kyynärpäihin asti. Kaivoin mustasta tallilaukustani kaappini avaimen ja avasin kaappini oven. Heitin takkini sinne ja otin mukaani ratsastushanskat sekä kypärän.
Kävelin Heppahullun toimistoon.
- Saanko lainata kärryjä? Ajattelin, että voisin mennä pienelle ajolenkille Unan kanssa, sanoin.
- Totta kai saat, muista sit kypärä, Heppahullu sanoi nostaen katseensa jostakin paperista.
- Kiitti, ja tietenkin muistan kypärän, naurahdin ja kävelin ulos toimistosta.
Kävelin Unan karsinan oven eteen. Koppasin mukaani Unan riimun ja riimunnarun ja lähdin kohti laitumia.
Menin laitumelle. Avasin laitumen valkoisen portin ja pujottauduin laitumelle. Ruoho oli ihanan vihreää, ja sade oli jättänyt pisaroita ruohonkorsille. Nostelin jalkojani, koska en halunnut että uudet lenkkarini heti kastuisivat. Se oli kuitenkin melko turhaa, koska taivaalta ripsi hieman vettä.
Astelin Unan luo ja vedin riimun sen päähän. Jätin muut portille hirnumaan kaverinsa perään ja talutin Unan karsinaansa.
Una oli hieman märkä, koska ulkona oli satanut jonkin verran. Vetelin sen karvapeitettä pari kertaa hikiviilalla, ja sitten menin satulahuoneeseen hakemaan Unan harjapakkia.
Otin harjapakista pölyharjan ja aloitin Unan harjaamisen. Harjasin Unaa pitkin vedoin ja huomasin, kuinka se nautti siitä. Harjauksen jälkeen puhdistin Unan kaviot. Sitten valjastin sen ja vein tallipihalle.
Kiinnitin Unan riimunnarulla kiinni hoitopuomiin. Sitten hain kärryt ja laitoin ne Unan taakse. Kiinnitin aisat aisoille tarkoitettuihin lenkkeihin ja kiristin soljet. Tarkistin, että kärryt olivat hyvin kiinni. Sitten irrotin riimunnarun Unan suitsista ja heitin ohjat kärryille. Sitten istuuduin kärryille ja painoin kypärän päähäni. Vedin ratsastushanskat käsiini ja otin ohjat. Heilautin ohjia ja maiskautin, että Una lähti liikkeelle. Sitten käänsin sen metsäpolulle, ja aloitin ajolenkin rauhallisin alkukäynnein.
Una asteli melko kapealla metsätiellä. Sen korvat törröttivät suorina eteenpäin, josta päättelin, että se oli iloinen. Itsekin olin iloinen, koska rauhallinen ajolenkki tekisi hyvää varmasti meille molemmille. Sadekin oli laantunut, eikä taivaalta tippunut enää vesipisaroita. Ilma oli kuitenkin raikkaan kostea. Tällaisessa ilmassa oli ihana ajaa, kun ei ollut liian lämmin eikä liian kylmä. Annoin Unan kävellä kunnon alkukäynnit, ja itsekin tykkäsin tällä kertaa rauhallisemmasta menosta. Yleensähän tykkäisin laukata täyttä neliä pelloilla, mutta rauhallinen ajolenkki oman ponin kanssa jotenkin kummasti osasi rentouttaa. Rento fiilis, niin ihanaa.
Kunnon alkukäyntien jälkeen päätin ravata. Heilautin ohjia ja maiskautin. Pian Una ravasikin reipasta ravia metsätiellä. Una pärskähteli ja siitä huomasi, että se oli ihan onnensa kukkuloilla. Unan musta häntä heilahteli edessäni. Hiukseni heilahtelivat ja pieni tuulenvire heilutteli metsäpolun kupeessa kasvavien koivujen lehtiä. Nautin näistä ihanista maisemista, ja huomasin, kuinka aurinko pilkisteli pilvilautan takaa. Pilvilautta oli siirtymässä. Se lisäsi hieman lämpötilaa.
Melko reippaan pituisen ravipätkän jälkeen otin taas hetkeksi käyntiä. Huokaisin ja ohjailin Unaa kulmien mukaan. Oli niin mukavaa tehdä ajolenkki omalla hevosella. En koskaan ollut edes ajatellut, että joskus minulla olisi ajo-opetettu hevonen, ja jolla voisin tehdä rentoja ajolenkkejä aina silloin tällöin. Osasin jo valjastaakin hevosen ajovarusteisiin. Ensimmäisellä ajokerralla en oikein osannut laittaa valjaita hevoselle, mutta joka kerta osasin yhä enemmän ja enemmän. Nyt osaan laittaa valjaat, ja olen siitä melko tyytyväinen. Vaikka tuskinpa minusta mitään ravikuskia tulisi, mutta eihän harjoitus pahaa tee. Ja minusta on oikein kivaa ajaa, saapahan vaihtelua ratsastuksen ohella.
Pian edessä oli hieman pitempi suora pätkä. Päätin ravata. Siirsin Unan raviin ja hevonen lähti kaahottamaan metsätietä pitkin pärskien.
Pätkä olikin aika pitkä. Annoin Unan ravata sen loppuun ja sitten siirsin sen käyntiin. Pian oltaisiin tallilla, joten annoin Unan kävellä hetken ennen ajolenkin viimeistä ravipätkää. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen otin vähän ravia. Una korskui ja ravasi reippaasti. Ravasin siihen asti, kunnes talli alkoi tulla näkyviin kunnolla. Annoin Unan kävellä loppumatkan tallille saakka. Tallilla otin kärryt Unalta ja vein ne takaisin satulahuoneen edustalle. Sitten talutin Unan karsinaansa ja purin sen valjaista. Vein valjaat satulahuoneeseen, ja menin takaisin Unan karsinalle. Aloin harjata tammaa. Harjauksen jälkeen vein Unan vielä laitumelle, jonka jälkeen lähdin kotiin.
I <3 Una ≈ 4HM
Ps. Poista toi edellinen ku se on sama ku tää mut siinä ei oo tota 4HM juttua |
Vastaus:
Ihana tarina! Enpä keksi muuta sanottavaa, saat 50€ |
|
| Nimi: Zarie |
29.06.2012 20:37 |
~I love you
Huokaisin lumoutuneena ja kuuntelin lintujen liverrystä. Lakun tassutus kuului metsätiellä, ja koivujen latvat heiluivat tuulenvireessä. Kävelin kohti Keltavuokon tallia. Siellä hevoseni, Una, odottaisi malttamattomana päiväruokiaan. Onneksi tallille oli lyhyt matka. Muuten en tiedä, jaksaisinko ravata siellä antamassa Unalle ruokaa. Vain noin kilometrin matka, eikä se todellakaan tuntunut miltään mahdottomalta matkalta.
Keltavuokon tallirakennus avautui eteeni. Laku juoksi kentälle, jossa oli meneillään tunti.
- Lakuuuuu! Huusin ja vislasin koiralle. Pienen, mustan koiran pää nousi ja koira haukahti. Sitten se kuitenkin suostui tulemaan luokseni. Kävelin Laku kannoillani talliin.
Menin Unan karsinaan ja rapsutin tammaa hieman. Una haukotteli ja näytti nukahtavan niille jalkasijoilleen. Naurahdin tammalle. Taputin sitä kaulalle saadakseni sen kiinnittävän huomionsa minuun. Se katsahti minuun laiskasti ja alkoi riiputtamaan päätään.
- Noh, haen sinulle ruokaa. Tulen sitten takaisin, sanoin sille, mutta se ei kiinnittänyt erikoista huomiota.
Tallissa oli melkeinpä yhtä lämmin kuin ulkona. Ulkona oli arvioni mukaan 20 astetta, mutta saattoi olla enemmänkin. Ulkona kävi pieni tuulenvire, mutta aurinko porotti täyttä päätä taivaalta.
Otin ämpärin ja sekoitin siihen kauraa, melassia, ohraa ja pari porkkanan palaa. Tällä kertaa ruuan nimeksi tuli Zarie's Mix. Nauroin nimelle jälleen ja otin ämpärin viedäkseni sen Unalle.
Kaadoin ruuat Unan ruoka-astiaan ja annoin tamman syödä. Katsoin karsinan ovensuulta sen syömistä, sillä se oli mukavaa. Eikä minulla ollut muutakaan tekemistä.
Kun Una oli noin 20 minuutin päästä saanut syötyä ja hieman sulateltua, hain harjapakin, suitset ja suojat satulahuoneesta. Tänään ratsastaisin ilman satulaa. Sehän kuului oleellisesti kesään.
Otin Unan Meksikolaiset suitset käteeni ja tarjosin kuolaimet Unan suulle. Pienen protestoinnin jälkeen kuolaimet oli saatu Unan suuhun. Vedin niskahihnan Unan korvien taakse ja kiristin remmit.
Kun suojatkin olivat Unan jalkojen ympärillä, lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää. Oli lämmin. Pystyin ratsastamaan hihattomalla paidalla. Una käveli laiskasti vierelläni. Ilmeisesti lämmin sää ja laidunkausi teettivät laiskuutta, vaikka yleensä Una oli niin reipas.
Ponkaisin Unan selkään. Annoin tammalle luvan lähteä liikkeelle, ja napautin hieman pohkeilla sen kylkiin. Se lähti löntystämään kentän uraa pitkin.
- Hop, hop, sanoin ja annoin sille hieman lisää pohkeita. Tamma havahtui ja reipasti hieman askeliaan.
- Hyvä tyttö, sanoin.
Kun olin antanut Unan kävellä pari kierrosta, napautin pohkeet sen kylkiin ja maiskautin. Otin Unan suuhun kunnon tuntuman ja se lähti ravaamaan tasaista, ja melko reipasta ravia uraa pitkin.
Pompin Unan ravin tahdissa. Se oli aika tasaista, mutta toki se hieman pomputti. Una oli niin reipas kuin yleensä, ja olin iloinen siitä.
Pian hiljensin takaisin käyntiin. Kävelytin sitä muutaman kierroksen ajan ja sitten ravasin. Laitoin muutaman puomin pitkälle sivulle ja menin ne. Una nosteli kavioitaan korkealle ja kavio ei kolahtanut kertaakaan puomiin. Kun Una oli ravannut puomit, taputin sitä pari kertaa kaulalle.
Pian laukkasin. Menin puomit myös laukassa, ja Una ylitti ne helposti. Nostin esteen 50cm korkeiksi ja hypin ne rennosti. Una innostui hieman esteistä, eli hyppäsi ne hienosti. Taputin sitä kaulalle ja otin loppuravit ja –käynnit.
- Minä rakastan sinua, sanoin sille ja halasin sitä.
I <3 Una ≈ 3 HM
Ps. Sori aika huono tarina, koska serkku tuli käymään. En viittiny sit kauheesti panostaa ;PP Sori, tuli ehkä hieman lyhyemmänpuoleinen :/ No, toivottavasti ei haittaa (tein 10-15 minuutissa, joten tosi huono tarina) |
Vastaus:
Loistosaavutus 10-15 minuutissa kirjoittaa tällainen! Saat 35€ |
|
| Nimi: Zarie |
27.06.2012 10:39 |
~Always together
Kävelin reippain askelin kohti Keltavuokon tallia. Olin käynyt hoitamassa kyseisellä tallilla eilenkin, ja estetunti Unan kanssa oli mennyt hyvin. Hymyilin, ja kuuntelin lintujen liverrystä. Lakun tassujen napsutus kuului tietä vasten.
Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Huokaisin, niin kaunista. Tien piennarta koristavat koivut kaartuivat upeasti tien ylle. Niiden vihreät lehdet kukoistivat rehevyyttään ja yöllinen sadekuuro oli jättänyt pisarat nuokkumaan vihreille lehdille. Näpäytin sormellani lehteä, jolloin vesipisarat lennähtivät lehdeltä maahan. Hihitin, ja kävelin lähemmäs tallia.
Tallipihalla vastaan tulivat Valksu ja Sanna. He taluttivat omia hoitsujaan, Rölliä ja Lilliä.
- Moi! hihkaisin heille.
- Terve, kuului molempien suusta.
- Me ollaan menossa hyppimään vähän esteitä, Sanna sanoi.
Nyökkäsin ja huomasin, kuinka Lilli oli ehtinyt työntää päänsä ruohomättääseen. Sanna kiskoi Lillin pään ylös kaikin voimin, sen näki.
Laku oikeastaan juoksi talliin, ja minä menin nauraen perässä. Kuljin Unan karsinan ohi, ja tamma havahtui. Sitten se huomasi, että menin rehuvarastolle.
Lappasin ämpäriin kauraa, melassia ja vitamiineja. Pari omenanlohkoakin pudotin sinne, ja sitten sekoitin sen. Minulla on aina tapana nimetä ruoka-annokset, eli tästä tuli: Zarien vitamiinipommi. Heh, nauroin nimelle. Sitten huomasin, että Laku oli kadonnut. Juoksin tallipihalle huutamaan.
- LAKUUUUUUU! Täällä on namnaa! huusin ja pian heinäladon ovesta tuli ihan heinäinen koira.
- Voi sua, hassu! nauroin ja puhdistin läähättävän koiran heinstä.
Otin koiran syliini ja menin takaisin rehuvarastolle. Laskin Lakun maahan ja otin ruokaämpärin käteeni.
Kippasin ruuat Unan ruokakuppiin. Una alkoi syödä tyytyväisenä. Hain sille vielä heinävarastosta sylillisen heinää, ja sitten jäin karsinan ovella katsomaan, kun tamma söi.
Kun Una oli saanut syötyä, hain harjapakin satulahuoneesta. Otin harjan käteeni ja aloin harjata Unaa.
Una oli tänään hieman kiukkuisempi. Päätin taluttaa sen pesarille hoidettavaksi.
Pesarilla kiinnitin Unan kaksinpuolin kiinni kettingeillä. Sitten Una seisoi paikallaan kuin muuri, eikä edes yrittänyt näykkiä.
Harjasin tamman pitkin vedoin ja heitin sitten harjan takaisin pakkiinsa. Otin kaviokoukun esille ja aloitin kavioiden puhdistamisen.
- Nostapa nyt se kavio, sanoin ja yritin saada tamman nostamaan kavionsa. Kun kavioidenpuhdistus urakkakin oli ohi, niin pääsin satuloimaan Unaa.
Satuloituani Unan lähdin taluttamaan sitä kohti tallipihaa. Laku kipitti perässäni, ja Una löntysti tyynen rauhallisena vierelläni.
- Tänään on ohjelmassa hieman maastoilua, sanoin ja Una nosti korvansa pystyyn. Se tunnisti ilmiselvästi maastoon-sanan.
Nousin Unan selkään ja säädin jalustimet vähän matalimmaksi selästä käsin. Ne olivat sen takia olleet korkealla, koska menin esteitä eilen.
Aloitin maastolenkin rennolla käynnillä. Unan kaviot kopisivat tietä vasten ja vaimea kuolaimien purenta raikui koivujen ympäröimää tietä pitkin. Una venytti kaulansa pitkäksi ja rentoutui, niin kuin minäkin tein. Rentoituminen oli parasta, ja maastossa pystyikin rentoutumaan tosi helposti. Aurinko poritti taivaalta, ja kevyt tuulenvire heilutteli koivujen lehtiä. Linnut liversivät oksillaan riemuiten lämpimästä kesäpäivästä. Lämpötila oli kohonnut varmaan ainakin +20°C. T-paidalla pystyi ratsastamaan hyvin, ja minä ratsastinkin T-paidalla. Se toi minulle aidon kesäfiiliksen, jota en ollut kunnolla vielä saanut. Kunnon maastolenkki oman hevosen kanssa - voisiko muu tuoda parempaa kesäfiilistä?
Painoin ratsastuskenkäni Unan kylkiin ja tamma lähti ravaamaan maastotietä pitkin. Pidin sen suuhun kevyen ohjastuntuman ja suuntasin karseeni sen korvien välistä keventäessäni. Kaviot kopisivat tietä vasten ja Una pärski. Pian hiljensin takaisin käyntiin ja hellitin hieman ohjista. Annoin Unan levätä hieman ennen laukkasuoraa.
Kohta eteemme avautui laukkasuora. Laukkasuora aiheutti aina halun laukata. Niinpä painoin pohkeet Unan kylkiin, ja se lähti laukkaamaan rentoa, pehmeää laukkaansa laukkasuoraa pitkin. Sen harja vain hulmusi kevyessä tuulenvireessä.
Laukan jälkeen pidätin ohjista, että Una siirtyi käyntiin. Pian olisin tallilla. Päätin ottaa vielä vähän ravia ennen tallia. Napsautin pohkeet Unan kylkiin ja tamma lähti ravaamaan. Una korskui ja tunsin sen liitävät raviaskeleet allani. En voisi parempaa toivoa. Se minä tiesin.
Kun tallinpiha ilmestyi näkyviin, hiljensin Unan käyntiin. Annoin sille pitkää ohjaa ja taputin sitä pari kertaa kevyesti kaulalle.
- Sinä olet paras tuntemani hevonen, Una, sanoin ja kumarruin sen kaulalle. Pysäytin Unan ja pudottauduin sen selästä alas. Halasin sitä ja suukotin sen turpaa.
- Eikö me ollakin aina yhdessä? Sanoin ja sain vastaukseksi iloisen pärskähdyksen. Lähdin taluttamaan Unaa talliin. Laku kipitti läähätyksissään perässäni.
I <3 Una ≈ 2 HM
|
Vastaus:
Aivan ihana tarina, kivasti käytti muita hoitajia. Saat tästä 50€ |
|
| Nimi: Zarie |
26.06.2012 13:43 |
~It’s my life
Oli +20°C lämmintä. Astuin talliin ja kuulin heti alkajaisiksi kavion pauketta. Ensin ihmettelin, ja sitten huomasin, että se oli Una. Una kun oli aina stressaantunut uudessa paikassa.
- Soo, soo, tyttö, sanoin sille, ja se hellitti. Astuin sen karsinaan ja taputin hieman sen tummaa kaulaa. Se katsoi minuun suurilla, lempeillä silmillään ja rapsutin sitä hieman korvan takaa. Sitten hain satulahuoneesta Unan harjapakin ja aloin harjata tammaa.
Harjattuani tamman otin satulan ja suitset satulahuoneesta. Nostin mustan nahkasatulan puoliverisen selkään ja kiristin hieman satulavyötä. Sitten otin suitset käsiini ja tarjosin kuolaimia Unalle. Pienen taisteluvälikohtauksen jälkeen kuolaimet olivat Unan suussa ja sain vedettyä niskahihnan Unan korvien taakse. Lopuksi kiristin remmit ja otin Unan karsinan ovessa olevasta 'korista' tamman suojat.
Käärin suojat tamman jalkoihin. Jätin Unan hetkeksi karsinaansa seisomaan, koska minun piti lähteä kaapilleni hakemaan kypärä ja raippa.
Avasin kaappini oven ja otin sieltä ruskean samettikypäräni, jossa oli ilmastointipala. Nappasin mukaani vielä yleisraipan, ja lähdin sitten takaisin Unan karsinalle.
Otin ohjat Unan kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää. Hollantilaisen puoliverisen raudoitetut kaviot kumisivat tallin betonilattiaa vasten ja se käveli vierelläni reippaana mutta maltillisena. Kaarsin sen kentän keskihalkaisijalle ja aloin säätämään jalustimia sopiviksi. Laskin jalustimet alas ja lyhensin niitä kahdella reiällä. Sitten talutin Unan hieman lähemmäksi aitaa ja raahasin penkin alleni. Nousin 163cm korkean tamman selkään ja potkaisin penkin pois alta. Sitten kokeilin, olivatko jalustimet sopivan kokoiset. Nousin seisomaan niille ja ne tuntuivat saman kokoisilta. Laskeuduin takaisin satulaan ja annoin Unalle liikkeellelähtöpohkeet. Tamma lähti kävelemään uraa pitkin minun keinuessa selässä. Se heilutteli korviaan ja pärskähteli aina välissä. Se piti päätään melko korkealla aluksi, mutta rentoutui vähän ajan päästä.
Annoin Unan kävellä pari kierrosta. Sitten keräsin ohjat ja ratsastin pari volttia. Tein volteista isoja, ja että saisin Unan vielä taipuisammaksi, käänsin sitä myös pohkeilla. Pian siirsin Unan raviin.
Kevensin Unan liitävissä askelissa. Ne olivat myös tasaiset, joten niissä oli mukava istua. Ratsastin ison pääty-ympyrän, jonka Una suoritti moitteettomasti.
Ravasin pari kierrosta ja otin sitten hetkeksi käyntiä. Kuulin tamman puuskuttavan ja se pärskähti välillä tosi äänekkäästi. Pian otin taas raviin.
Ravasin kierroksen tehden voltteja yms. Sitten hiljensin jälleen käyntiin, ja pujottauduin selästä alas.
Raahasin muutaman puomin kentän keskelle. Laitoin ne aika lähelle toisiaan, koska Unan pitäisi oppia vähän jalkatekniikkaa. Nousin takaisin Unan selkään ja ratsastin puomit ravissa.
Una nosteli jalkojaan korkealle ja se keskittyi täysillä. Pian laitoin puomit etäälle toisistaan ja laitoin puomien jälkeen esteen, joka oli 60cm. Nostin laukan ja ohjasin Unan puomeille ja esteelle.
Una hyppäsi esteen leikiten. Se näytti ajattelevan: ”Helppo nakki!”. Niinpä nostin esteen 80cm. Ohjasin Unan hieman jännittyneenä esteelle ja myötäsin tamman lennokkaissa liikkeissä.
Mustat hiukseni vain lennähtelivät kun hyppäsin esteen Unan kanssa. Una oli innoissaan. Se korskui yli-intoisuuttaan ja sen korvat törröttivät suorina eteenpäin. Se oli pirteä ja päätin ratsastaa esteen vielä uudestaan.
Una hyppäsi sen yhtä innokkaasti ja nostin esteen vielä metriin. Senkin Una suoritti leikiten ja keräsin puomit pois. Esteen jätin vielä paikoilleen, ja nostin sen 120cm. Ohjasin Unan esteelle ja suureksi ihmetyksekseni Una kieltäytyi. Lensin komeasti kädet edellä kentän hiekkaan. Una jäi katsomaan esteen toiselle puolelle minua hölmistyneenä – miten siinä noin kävi?
Naurahdin, ja nousin takaisin Unan selkään. Una pidensi askeliaan pyynnöstäni ja hyppäsi asteen reilulla ilmavaralla. Jarrutin Unan raviin, ja kierroksen ravattuani hiljensin sen käyntiin. Taputin Unan hiestä märkää kaulaa. Lämpötila oli noussut aamusta. Nyt lämpötila hipoi +25°C ja se oli aika lämmin, eikä tuullut edes yhtään. Kaarsin Unan keskihalkaisijalle ja laskeuduin selästä. Nostin jalustimet ylös ja päätin lähteä suihkuttamaan hiestä märkää Unaa.
I <3 Una ≈ 1 HM |
Vastaus:
Vau, huippupitkä eka tarina! Olisit ehkä voinut kertoa, jos tapasit tallilla muita, mutta se ei tietenkään ole pakollista. Kiva ratsastustunti sinulla! Saat tästä 50€! Lisään rahat, kunhan saan kaappisi tehtyä. |
|
|
|
